Kesäkuun puolen välin jälkeen suuntasimme nokkamme kohti Italiaa. Matkasuunnitelmana oli viettää muutama päivä pyöräillen Gardajärven pohjoispäässä ja käydä sen jälkeen nuuhkimassa tunnelmia Tour de Francen pyörähtäessä Italian puolella Pinerolossa. Tarmokkaasta matkaseurasta vastasivat Petri ja Pasi.
Menomatka kaikessa lyhykäisyydessään meni lentämällä Helsingistä Milanoon. Kentältä turistibussilla Milanon juna-asemalle ja junalla Gardajärven eteläpäähän Peschieraan, josta veneellä toiseen laitaan Rivaan.
Aamulla lähdimme kalastelemaan maantielle vuokrapyöriä. Koska ennakkovarauksia ei pystynyt tekemään sähköpostilla, jouduimme kävelemään kolmanteen liikkeeseen ennen kuin oikein mitään löytyi. Pyörät kuitenkin saatiin alle ja polkimien vaihdon jälkeen suuntasimme etukiekon kohti Monte Bondonea.
Lenkkisuunnitelma kuulosti helpolle, vajaa sata kilometriä ja yhdellä nousulla. Lähdimme iloisin mielin kohtaamaan ensikosketus vuoriin pyörän kanssa. Noin viidentoista kilometrin siirtymän jälkeen pääsimme itse asiaan. Pikkutie kääntyi laaksosta poispäin ja lähti kiipeämään ylöspäin. Parin kilometrin kiipeilyn jälkeen pysähdyimme ihmettelemään kokemaamme. Olimme ajaneet pari kertaa Vuokatinvaaraa vastaavan nousumäärän, emmekä olleet alkua pidemmällä. Olikohan huipulle vielä paljon matkaa?
Kolme ja puoli tuntia lähdön jälkeen, lukuisten serpentiinimutkien, yhden mopopojan vuorelta alas ajamisen, kolmen limutauon ja mielettömän hienojen kokemusten jälkeen olimme saapuneet huipulle noin 1700 metrin korkeuteen. Kokonaisuudessaan nousu oli 24 kilometriä pitkä noin 5 % keskijyrkkyydellä, jyrkimpien kohtien ollessa 13 %:sia. Ylhäällä oli ainoastaan +17 °C lämmintä ja se tuntui märässä paidassa todella kylmälle. Alas oli siis päästävä. Alas pääsystä ei tarvinnut kantaa suurempaa huolta, sillä seuraavat 21 kilometriä Trentoon oli alamäkeä 6,8 % keskijyrkkyydellä. Huikea lasku.
Hienoin pyöräilypäivä omalla harrasteuralla lopeteltiin mukavissa tunnelmissa joen rantaa seuraillen auringon laskiessa vuorten taakse. Kyllä näillä mielikuvilla jaksaa taas muutaman lenkin ajaa sohjossa pimeässä härmässä.
Seuraavana päivänä kävimme ajamassa hieman lyhyemmän lenkin Pannonen vuorella. Tämäkään pikku kinkare ei jättänyt missään vaiheessa kylmäksi. Pyörien luovutuksen jälkeen menimme ihmettelemään Garga on Bike – liikkeeseen seuraavan päivän maastoretkiä. Tarjolla ei ollut kuin yksi retki – Donkey Track. Sinne siis!
Aamulla könysimme pelon sekaisin tuntein odottelemaan opasta ja kyytiä mäelle. Yhtään ei helpottanut sekään tieto, että tajusimme ilmoittuneemme kolmen tähden DH-reissulle. Mekaanikot nauroivat lukkopolkille. Ei kai siinä kun autoon Saksalaisen ja Britti pariskunnan kanssa. Oppaamme oli Carlo. Monte Baldon päällä pyörät autosta, doppiot naamaan ja alamäkeen. Koskaan ei ole pelottanut niin paljon ajaa fillarilla, mutta hengissä päästiin alas ja kivaa oli. Tämä oli nyt sitä MTB:tä. Käykääs ihmettelee kuvat ja viteo yllä olevan linkin takaa. Kertonee enemmän, kuin sanallinen kertomus.
Reissun jälkimmäinen puolisko pörrättiin Torino, Milano, Pinerolo akselilla ja käytiin katsomassa Tour de Francen etapin maaliin tulo. Seuraavan päivän lähtö jäi katsomatta junasetien mennessä aamupäiväksi lakkoon. Kokonaisuudessaan hieno reissu. Kiitosta petrin keihäsmatkoille ja Pohjolan Matkalle.
MMy
Kuvat: mikkomyy.kuvat.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti